torstai 24. elokuuta 2017

Hyperemeesi-mikä se on?

Suomessa on nyt menossa hyperemeesi ry:n kampanja, jonka tavoitteena on lisätä tietoisuutta hyperemeesistä. Halusin itsekin kirjoittaa aiheesta, koska tässä raskaudessa minulla on tämä kamala sairaus. 
(Kuvakaappaukset hyperemeesi ry:n sivuilta, muut kuvat omia kuvia). 


Eli hyperemeesi on todella runsasta, täysin elämän lamauttavaa pahoinvointia ja oksentelua kymmeniä kertoja päivässä. Mulla paino laski muutamassa viikossa 7kg. Verenpaineet oli tosi matalat koko ajan, suunnilleen luokkaa 83/52. Sängystä ei voinut nousta, kun pelkkä nouseminen aiheutti oksennusrefleksin. Myös pelkkä puhuminen aiheutti oksennusrefleksin, joten kesällä meillä oli useampi viikko kotona todella hiljaista. 


Tiputuksessa kävin sekä terveyskeskuksessa useita kymmeniä kertoja, että osastolla joitakin kertoja kun ei enää pelkkä nesteytys riittänyt. 


Suonia ei meinannut koskaan löytyä, kun olin niin kuiva. Kanyylien laitot vaativat aikaa ja sattuivat ihan saakelisti joka kerta, kun suonia yritettiin kaivaa. 

Itsellä oli koko ajan vaikeuksia ymmärtää, että kyse on sairaudesta. Oli huono omatunto kun ei pystynyt oleen töissä. Oli huono omatunto kun ei pystynyt huolehtimaan mistään, ei esikoisesta, ei kodista, ei parisuhteesta, ei ystävyyssuhteista. Ne, kenelle oli joutunut kertomaan jo näin varhain raskaudesta, kärsivät vaikeuksista ymmärtää tälläistä. Suurimman osan asenteista, myös ammattihenkilöstön, huomasi sen että "ainahan raskaanaolevat voi pahoin. Tsemppais ny vähän". Sitten oli se toinen puoli läheisistä ja ystävistä kenelle ei vielä halunnut noin aikaisin kertoa raskaudesta, mutta milläs piilottelet sitä että makaat terveyskeskuksessa/sairaalassa/kotona peiton alla 2kk? Pystymättä mihinkään normaalin elämän toimintoihin? 

Tässä kuvassa olen rv 11+0. Ei paljon vatsa pömpötä tai turvota. Paino oli laskenut 7kg. 

Mulla meni itselläkin tosi kauan aikaa siihen, että ymmärsin mikä ero tavallisella raskauspahoinvoinnilla (joka sekin voi olla runsasta) ja tällä hyperemeesillä on. 

Hyperemeesi ry:n sivuilla on tuo hyvä taulukko, jossa on listattu vierekkäin joitakin eroja tavallisen raskauspahoinvoinnin ja hyperemeesin välillä. 


Pahinta tässä kaikessa kuitenkin oli se, että terveydenhuoltohenkilöstö on niin tietämätöntä asiasta. Tays:in osastojen kätilöt olivat ihania, koska tietysti tuntevat sairauden. Mutta esim.päivystyksen toiminta oli kauheaa. Yhtenä päivänä olin ensin terveyskeskuksessa tiputuksessa n.4-5 tunnin ajan, kunnes lääkäri totesi että minut pitää lähettää sairaalaan. Lääkäri tilasi ambulanssikyydin, ja mut toimitettiin yliopistosairaalan päivystykseen, jota kautta siis kaikki lanssilla saapuvat tulee. Makoilin päivystyksessä n.3h ennenkuin pääsin naistentautien/raskaanaolevien päivytyspuolelle ja sitä kautta lopulta osastolle. Tuon kolmen tunnin aikana kuulin vaikka mitä. Vähättelyä. Arvostelua. Sitä kun hoitajat keskenään pohtii "pahoinvointihan on ihan normaalia noilla viikoilla" "mitä toi täällä tekee" "mitä me tälle muka voidaan tehdä, ainahan se tollasta on alkuraskaudessa". Mulla oli ihan kamala olo muutenkin, oli joka kerta niin noloa oksentaa kaikkien kuullen omalla paikallaan ja pyytää apua vessareissulle koska nouseminen alkoi pyörryttää niin paljon. Mua hävetti niin paljon ylipäätään olla muualla kun kotona, olisin vaan halunnut oksentaa rauhassa ilman että kukaan kuulee tai näkee. Mutta pakko oli olla nesteytyksessä, ja sitten kuuntelit tollaista vähättelyä. Jos olisi ollut voimia, ja jos olisin pystynyt puhumaan oksentamatta niin olisin varmasti sanonut jotakin. Mutta en pystynyt. 


Osastollakin oli inhottavaa. Inhottavaa se, että joutui oksentamaan muiden kuullen. Inhottavaa kun tippa sattui koko ajan. Inhottavaa kun valmiiksi kipeisiin ja arkoihin lihaksiin laitettiin mm. b-vitamiinipistoksia. Inhottavaa kun mies ja poika tuli käymään, ja poika jälleen kerran lähdön hetkellä kysyy että "äiti, kauan sinä olet vielä kipeä. Mulla on ikävä sua. Haluan sut kotiin mun kanssa" ja sitten alkaa itkeä. Niin sydäntärepivää jäädä itse sinne makaamaan, ja katsoa kun toiset lähtee ilta toisensa jälkeen. 

Koko tän sairastamisen ajan olen myös törmännyt niihin hyviin vinkkeihin, joilla kyllä saan tätä itse helpotettua. Niitä ovat siis jaelleet niin hoitajat/lääkärit terveyskeskuksessa kuin jotkut tuttavatkin. Olen yrittänyt tuoda ilmi sitä, että tähän eivät perinteiset kikkakolmoset auta. 

Tämä hyperemeesi ry:n listaus oli hyvä siitä, minkälaisia asioita itsekin olisin halunnut hyperemeesiodottajana kuulla. 

Ja mitä en. 

Tää hyperemeesi on todella harvinainen, n.1% odottajista kärsii tästä. Mutta silti olisi hieno juttu, jos tietoisuus siitä lisääntyisi. Sitä ainakin itse olisin kaivannut. Että edes neuvola tunnistaisi ja nimenomaan ymmärtäisi tämän. Että edes terveydenhuolloin ammattilaiset olisivat joskus kuulleet tästä, ja hoksottimet soisivat jos sairaalaan asti lähetetään huonokuntoinen odottaja. Pitäisihän järjenkin kertoa ettei sinne normaalista raskauspahoinvoinnista kärsivää tuoda. 


Mulla vielä lisäksi oli aina tosi korkea syke, tosiaan matala verenpaine, nilkat kylmät, nopea painonlasku, pyörtyilyä jne. Ja joillakin osastoreissuista diagnosoitiin kilpirauhasen liikatoiminta, joka aiheutti vielä omat oireensa kaiken tän päälle. Kilpirauhasen liikatoiminta onkin yks yleisimmistä liitännäissairauksista hyperemeesipotilailla. Myös mun ruokatorvi oli pahasti tulehtunut runsaasta oksentelusta ja olihan näitä "liitännäisongelmia" vaikka kuinka paljon.Puhumattakaan  henkisestä puolesta, mutta siitä varmaan täytyisi tehdä oma postaus. 

Mitä sitten nykyään kuuluu? 

Nyt olen raskausviikolla 20, ja hyperemeesi on lieventynyt. Noin viikolla 16-17 tämä alkoi muuttaa muotoaan. Tuo  "tiputuksessaolovaihe" kesti siis viikot 7-15. Oksentelen edelleen, mutta nykyään pysyy jotain jo sisälläkin. Paha olo on läsnä lähes 24/7 edelleen, mutta sekin on kuitenkin lievempää vaikkakin inhottavaa. Nyt kun pystyn edes jotakin syömään ja juomaan, niin en ole enää tarvinnut suonensisäisesti nesteytystä. Edelleen odotan, että tämä loppuisi kokonaan mutta saa nähdä. Hyperemeesi voi jatkua myös koko raskauden, ja siltä se ikävä kyllä alkaa näyttää koska nyt olen jo puolessa välissä raskautta. 


Vatsa on kuitenkin kasvanut viime viikkoina tosi nopeasti, ja tuntuu näille viikoille jo isommalta kuin esikoista odottaessa. En edelleenkään nauti tästä raskaudesta, vaan lähinnä lasken aamukampamaisesti päiviä tammikuuhun. 

6 kommenttia:

  1. Surullista että olet joutunut kestämään tuollaista kohtelua terveydenhuollossa. Ymmärtämättömyys ja empatian puute tuskin auttaa yhtään potilasta... Kovasti voimia loppuraskauteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, totta! Se ei todellakaan auta, pahentaa muutenkin kurjassa tilanteessa!
      Kiitos tsempeistä :)

      Poista
  2. En tiedä oliko itselläni hyperemeesiraskaus vai ei, mutta ainakin lähes kaikki listan asiat osui kohdilleen tiputusta lukuunottamatta! Pahoinvointini alkoi rv 6-7 ja pahentui kamalaan rv 8-9 niin etten syönyt oikeastaan mitään, mehujäätä imeskelin, vesi ym tuli ylös herkästi ja olin todella näivettynyt ja uupunut. Paino laski yli 5% ja kertaalleen kävin acutassakin mutta eivät tippaan laittaneet vaan epäilivät norovirusta (???). Ei kyllä tainnut olla.. Pahoinvointini jatkui hankalana rv 16 saakka, sitten helpotti. Saattoi olla että ei ihan hyperemeesi mutta kova pahoinvointi silti ja oli niiiin kamalaa aina kuulla muilta tuota vähättelyä ja ”syö keksi ennen kuin nouset”- kakkaa jokaikiseltä! Pahinta oli muut äidit jotka aina muisti sanoa ”ei minulla ollut noin pahaa oloa”, ikään kuin olisin feikannut oloni.. Todella hyvä kirjoitus aiheesta ����

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurjan kuulosta sinullakin :(
      Kiitos, koin tärkeäksi kirjoittaa tästä aiheesta kun on niin tuntematon vielä!

      Poista
  3. Hei! Kiitos kovasti, että olit kirjoittanut tästä. Eksyin blogiisi joitain netin tuntemattomia teitä pitkin ja silmiini osui tämä kirjoitus. Olen itse nyt rv 12 ja ollut ihan petipotilaana myös n.vkolta 8. Ihan noin rajua mulla ei ole ollut koko ajan, enkä kertaakaan ole mennyt tiputukseen vaikka olisi varmaan kannattanut. Töistä olen kuitenkin joutunut olemaan poissa, ei ole ollut vaihtoehtoa, ja mieli on ollut maassa. Tunnistin monta juttua tuosta mitä sanoit ja tuli ihan tippa linssiin. Ihanaa, että sinulla on tuo kaikki nyt takanapäin ja vauva siellä sylin toisella puolella nyt! Onnea! Täytyy itsekin pitää huoli, että tieto lisääntyisi ja ei joutuisi kuulemaan hädän ja sappinesteen makuisella hetkellä, ettei "ole vaan luotu kestämään pahoinvointia" :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, kurjaa että sinullakin tämä :( Joo on todella tärkeää että tietoisuus tästä lisääntyisi, liian tuntematon vielä! Kovasti tsemppiä sinulle raskauteen! Ja kiitos onnitteluista, on kyllä joka päivä liikuttavaa että nyt hyperemeesi on vihdoin ohi ja saa pitää sylissä palkintoa siitä kaikesta. Ei se "palkinnon odottaminen" paljon lohduttanut silloin kun tiputuksessa makasi, mutta nyt kun häntä pitää sylissä niin kummasti vaan kyyneleet valuu ja huomaa ajattelevansa että "sinun takiasi olisin kärsinyt mitä vain" <3 No, ehkä me hyperemeesiläiset kärsitäänkin!

      Poista