keskiviikko 20. syyskuuta 2017

24.raskausviikko

Pieni raskauspäivitys tähän väliin :-) 
Käynnissä on siis 24.raskausviikko, ja aika matelee. Laskettuun aikaan vielä 16 viikkoa, liian ikuisuus. Ei sillä, että olisin malttamaton vauvan tulosta, vaan sillä etten suoraan sanottuna jaksa omaa oloani enää. Ongelmat vaan lisääntyy, ja arjesta selviäminen on melkoista taistelua tällä hetkellä. On matala hemoglobiini, vakava anemia, tosi alhainen verenpaine, ja niin edelleen. Joka päivä huimaa ihan koko ajan, ja tajukin lähtee useita kertoja. Ei tätäkään pysty edes kuvaileen. Silti on pakko ajaa välillä autoa, käydä kaupassa, käydä koulussa vikoilla pakollisilla luennoilla, viedä ja hakea poikaa päiväkotiin, jne. En mä yhtäkkiä pysty vaan makaa sohvalla etten pyörry "väärään paikkaan", pitää tätä elämää hoitaa silti. Toki himmannut oon paljon, ja teen vaan ihan ns.pakollisen. Mutta miehelläkin on työ jne joten ei sekään pysty yhtäkkiä kaikkea tekeen esim.pojan suhteen, muakin tarvitaan aikas paljon ottaan vastuuta siitä. Tätä on vaikea selittää ymmärrettävästi (lyhyesti) mutta pääsanoma oli siis se, että vaikeaa on näillä kaikilla oireilla hoitaa tätä perusarkeakaan. 


Oksentelukin jatkuu edelleen, muutama viikko oli jo vähän parempaa välissä ja rajuin pahoinvointi oli aina aamupäivisin vaan. Kunnes taas tällä viikolla pari kertaa oon oksentanut lounaatkin ulos, mikä siis tossa välissä jo oli se ateria joka pysyi sisällä. Aamupäivisinhän en oo syöny toukokuun jälkeen mitään, kun ei ne pysy sisällä. Juon tommoisen kuvassa näkyvän ravintojuoman, ne yleensä pysyy kohtuu hyvin sisällä vaikka kamalan makuista onkin :/ 



Viikonloppuna meillä oli parit synttärijuhlat, mm.mun kummitytön ja ihaninta on just nää hetket kun saa liikkua miehen kanssa yhdessä eikä tartte pelätä yksin pyörtyvänsä milloin minnekin. Ja näissä tilanteissa on ihanaa pukea jotain muutakin kuin colleget päälle. Ja julkaista kuvia instagramissa, josta helposti vois ajatella että "no ihan hyvinhän sillä näyttää menevän". Mutta niin vaan se kuva huijaa, kun siihen on vangittu pieni hetki keskeltä kaikkea. 


Vauvalla onneksi kaikki on hyvin. Myllertää kovasti joka päivä, ja kasvaa normaalisti. Neuvolan käyrien mukaan mun vatsankoko on vähän keskikäyrän alapuolella, jännä, koska itse ajattelin sen nyt olevan selkeästi isompi kuin esim.esikoisesta. Ei kai se sitten olekaan. Silloinkin masu kasvoi juuri hiukan keskikäyrän alapuolella oikeastaan koko raskauden ajan. Saa nähdä spurttaako nyt vielä jossain kohtaa. 

Tähän mennessä postauksessa oli vasta osa vaivoista. En edes vielä päässyt liitoskipuihin, jokapäiväiseen hermosärkyyn pakaroissa/takareisissä, öisin vaivaaviin pohjekramppeihin, ja jatkuviin ennenaikaisiin supistuksiin. Lista on niin naurettavan pitkä, että kuka edes uskoo että yhdellä ihmisellä voi raskaanaoleminen olla näin vaikeaa? Älkää välittäkö, en minä itekään meinaa uskoa että miten voi olla näin paljon kaikkea. Ja aivan oikeita ongelmia, ei liioiteltuja tai kuviteltuja "kun mä nyt vähä oon raskaana" -vaivoja. Oliskin vaan niitä. 

Mutta päivä kerrallaan täytyy tätä taistella. Eikä tää olo valittamalla parane. Tottakai mulle tulee niitä heikkoja hetkiä, kun sanon miehelle että en oikeesti meinaa enää löytää mistään tsemppiä. Mutta sitten taas löydän sen jostain. Joka päivä on yksi päivä vähemmän jäljellä. Sillä mennään :-) 

1 kommentti:

  1. Kuulostaa pelottavan samanlaiselta kun tää mun toinen raskausaika, tosin en oo joutunut oleen tipassa kun vaan yhden päivän ja yön osastolla..😉 nyt rv 25. Tsemppiä loppuun asti!

    VastaaPoista